sunnuntai 2. elokuuta 2015

Utsjoki - Nordkapp - Hetta

Kilpisjärveltä lähdettiin sitten matkamaan jatkaamme Leville. Eräilyn jälkeen teki mieli hieman levätä Kylpylähotelli Levitunturissa. Siellä päädyimme olemaan kuitenkin vain yhden yön verran, sillä hotelliyö ei nyt varsinaisesti kuulunut tähän opiskelijoiden budjetti-roadtrippiin, heheh...

Leviltä ei tullut tällä kertaa yhtään kuvaa, lähinnä kylpylässä lojuttiin ja nautittiin pitkän kaavan mukaan hotelliaamiaisesta. Pakko jälleen kerran mainita, että tämä hotelli on jotain niin mahtavaa. Palvelu on mitä ystävällisintä, kylpylä käsittämättömän upea, hinta suhteellisen edullinen, hotellissa on edullinen ruokapaikka, aamiainen aivan mahtava... Tämä on edelleen tähän astisista hotelleista yksi lemppari.

No, Leviltä jatkettiin sitten matkaa spontaanisti kohti pohjoista. Ajateltiin, että "päälaen Lapissa" olisi kiva seikkailla, emmehän olleet siellä aiemmin käyneet. Aioimme ajaa niin pitkälle, kun jaksaisimme. Tietoa päätepisteestä ei Levillä ollut, vaan ihan fiiliksen mukaan lähdimme matkaan. Kylät ja kunnat siinä sitten sujahtelivat ohi ja Ivalossa taisimme päättää, että kyllä nyt ajetaan Utsjoelle asti.
Utsjoella majoituimme leirintäalueella telttaillen. Aurinko porotti niin, että oli oikeasti todella kuuma. Ja hyttysiä ja mäkäräisiä, niitä kyllä riitti. Telttaa oli todella vaikea koota, kun mäkäräisiä ja hyttysiä koitti kilvan päästä korvaan ja iho kutisi puremista muutaman minuutin jälkeen. Kävimme illalla vähän seikkailemassa jonkin tunturin rinteillä, mutta kuumuus ja mäkäräiset saivat meidät aika pian hakeutumaan teltan suojiin. Kaunis kylä Utsjoki kyllä oli. Harmi toisaalta, että se jäi tällä kertaa vain pysähdypaikaksi. Mutta tosiaan: tunturit ovat todella upeita, ja Teno äärimmäisen kaunis. Tästä voisi tulla Kilpisjärven ohella toinen Lapin lempikohteista. Tunturit tuntuvat olevan jotenkin niin lähellä, kun ne Norjan puolella tuntuvat nousevan suoraan kirkastakin kirkkaammasta Teno joesta. 
Teltassa suunnittelimme sitten seuraavan päivän reissuja, ja päätimme lähteä kohti Nordkappia. Aamulla heräsimmekin aikaisin, laitoimme aamupuurot leirintäalueen keittiöllä, ja otimme Euroopan mantereen pohjoisimmat kolkat suunnaksemme. Laskettelimme alas Suomi neidon päätä Utsjoelta kohti Karigasniemeä. Tämä tie pätkä on valittu joskus Suomen kauneimmaksi, enkä ihmettele. Välillä tuntui, kuin olisi ajanut jossain Pohjois-Italiassa. Vehreitä maatiloja, pinnan muotoja, kaunis joki ja uskomaton helle.

Rajan ylitimme Karigasniemessä ja siitä jatkoimme kohti Lakselvia. Tie oli kiehtova: aluksi pinnan muodot olivat hyvin matalia, mutta lopulta horisontissa siinsi korkeita suurtunturien huippuja, ja muistimme jälleen, miksi Norja on niin siisti maa. Tosin tällä seudulle tuli vähän taas sellainen olo, kuin olisi ajanut Amerikassa. Tien molemmilla puolilla oli matalaa ja aavaa, mutta horisontissa siinsi upeat korkeat vuoren huiput.
 Onneksi lähdimme Nordkappiin. Se on ehdottomasti siistein paikka, jossa olen koskaan käynyt. Tie sinne oli aivan älyttömän kaunis ja jotenkin se fiilis "end of the world" oli niiin käsin kosketeltavaa. Ja pinnan muodot vaihtuivat pikkuhiljaa merellisen saaristoisesta ikään kuin olisimme ajaneet kuussa. Wau. Tiemaksuja ei ainakaan meidän reissullamme ollut. Muuten tie oli paljolti mutkaista rannikkotietä tunneleineen ja tiukkoine kurveineen, kun sai pelätä, osuukohan vastaantulijan kanssa keulat yhteen. No, ei nyt ehkä ihan näinkään. Tie oli oikeasti ihan hyvässä kunnossa, ja matka sujui ihan leppoisasti.
Olimme jo innoissamme kohdallemme sattuneesta upeasta säästä. Mutta juuri ennen Nordkappin niemimaan kärkeä lähestyttäessä huomasimme, että tie katosi kuin seinään sumuvaippaan. Loppumatka menikin sitten kauhun sekaisissa tunnelmissa, kun tie vain kohosi kohoamistaan ja rotkot tien vieressä sen kun syvenivät. Sumu taas aiheutti sen, että tietä ei nähnyt juurikaan eteenpäin. Mutta hengissä selvittiin, huh. Ja olihan maisemat kyllä jotain ihan mahtavaa, hienoimmat, mitä olemme tähän mennessä Norjassa nähneet. Jotkut eivät pidä Nordkappia käymisen arvoisena paikkana. Me pidämme, ehdottomasti.
Nordkappin pääsymaksu kerätään suoraan autoista. Eli kun ajat kohti Nordkapp hallia, muodostuu autoista jono. Pienestä kopista työntekijä kerää sitten maksut ja maksu hoituu ikänä kuin Drive in-tyyliin. Samalla saa liput ja esitteet Nordkapp-halliin. Lippu taisi olla 25 euroa/henkilö ja sen pystyi maksamaan kortillakin. Ihan sopuhinta meidän mielestämme, sillä paikka oli oikeasti upeimpia kokemuksia. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta me todella näemme asian näin! Paikka oli mielenkiintoinen, kaunis ja uskomattoman kansainvälinen. Täällä äärettömän kaukaisessa kylmässä ja tuulisessa kolkassa kuulimme niin montaa eri kieltä, että ihan pyörrytti. Ihmisiä oli tullut ties mistä asti ja näimmepä mm. pyörätuolissa olevan amerikkalaisen miehen. Minkä vaivan hänkin oli nähnyt, että saisi tulla katsomaan tätä pohjoista niemen nokkaa. Mutta emme ihmettele, Nordkapp oli upea!
Myös tämä taideteos, Barn av jorden pysäytti. Sen on suunnitellut 7 lasta jokaisesta maanosasta. He aikoinaan tulivat kaikki tänne ikään kuin leirille tekemään taideteosta. Mahtava projekti ja pysäyttävän kaunis lopputulos.
Nordkapp-hallissa kiersimme mielenkiintoisia näyttelyitä sekä kävimme syömässä maailman parhaimman makuisen vohvelin. Täällä hinnat kyllä huitelivat pilvissä, mutta ymmärtäähän sen, kun miettii, mikä vaiva tänne on roudata kaikki raaka-aineet ja tavarat. Se vohveli oli kuitenkin ehdottomasti joka kruunun arvoinen. Nam.

Lopulta aikamme ihasteltuamme paikkaa ja fiilisteltyämme äärimmäisen pohjoista tunnelmaa, lähdimme valumaan kohti etelää. Käväisimme Altassa ja lopulta lähdimme Kautokeinon kautta kohti Suomea. Yöksi päädyimme Hettaan mahtavan kodikkaaseen retro-mökkiin, jossa ei ollut Onneksi lähdimme Nordkappiin. Se on ehdottomasti siistein paikka, jossa olen koskaan käynyt. Tie sinne oli aivan älyttömän kaunis ja jotenkin se fiilis "end of the world" oli niiin käsin kosketeltavaa!mmsähköä eikä juoksevaa vettä. Mutta hinta taisi olla vain 23 e/yö. Valitettavasti en muista paikan nimeä, mutta ensimmäsiä silmiin pistäviä mökki-paikkoja se oli siinä risteyksen lähellä. Ja tosiaan, vaikka tulimme siinä puolen yön aikoihin, saimme kuin saimmekin yösijan. Mahtavaa.

Ps. Alta-Kautokeino väli on uskomattoman kaunis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti